Viimeinen viikko

Viimeiset kolme viikkoa ovat kiitäneet ohi todella nopeasti. Kolme viikkoa sitten olin viikon Espanjassa, sieltä lähes suoraan Madeiralle, josta kiiruhdin kotiin vastaanottamaan hyvän ystäväni ja tämän poikaystävän. Heidän kanssaan kiertelimme kaupunkia ja piipahdimme Lagosissakin. 

Saimme nauttia helteistä ihan kärsimykseen asti. Lissaboniin on nyt saapunut se "oikea" kesä, eli lämpötilat saattavat öisinkin hipoa 30 astetta. Onneksi Lagosin reissumme osui juuri niille päiville, jolloin elohopea kipusi Lissabonissa neljäänkymmeneen asteeseen ja ylikin! 

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, mitään suurempaa Erasmus -syndroomaa omassa lähdössäni tuskin on syntymässä. Syynä siihen lienee se, että jo alusta lähtien tiesin olevani täällä vain heinäkuun puoliväliin saakka. Loppu siis häämötti jo kun tänne saapui, toisin kuin jos olisi ollut vaihdossa koko lukuvuoden. 

Ajallisesti yksi lukukausi oli omalla kohdallani todella hyvä päätös. Varsinkin kun olimme poikaystäväni kanssa samaan aikaan vaihdossa, oli lukukauden pituinen vaihto todella sopiva. Verrattuna muihin pareihin ehdimme nähdä monta kertaa - noin kuukauden välein. Nyt kuitenkin tuntuu jo riittävältä ja on ihan kiva palata kotiin.  

Paluun rentouteen vaikuttavat siellä jo siintävä arki. Vaihto-opiskelijan elämästä kertovat klisheet eivät ole kauhean kaukana totuudesta; Suomessa opiskelijana käyn koulussa sekä töissä, joiden lomassa saan ehkä yhden vapaapäivän viikossa. Täällä en voi työskennellä ja lisäksi koulukin on verrattain helppoa, joten vapaa-aikaa jää todella paljon. Se kulutetaan reissaten ja yöelämästä nauttien. Ihan kiva palata strukturoituun elämään takaisin :-) Kuitenkaan unohtamatta täällä opittua elämänlaadun arvostamista - eli tästä lähin työ/opiskelu ja arki oikeaan suhteeseen keskenään. Raha ei ole niin tärkeää.

Oma arki alkaa vanhassa tutussa työpaikassa Helsingin Espalla - tutut tietävätkin mistä paikasta puhun :-) Heinä-elokuuksi kiireavuksi muutamiin vuoroihin ja syksyksi yritän hankkia työharjoittelupaikkaa oman alan hommista. Asuntoasiaankin on saatu vihreää valoa elokuusta alkaen, mutta mustaa valkoisella ei vielä ole. Kaikki kuitenkin näyttää hyvältä. 

Tänne jätän monia uusia ystäviä, joista useita tulen varmasti tulevaisuudessa vielä tapaamaan. Tarkouituksena on kuitenkin sanoa heille "näkemiin" eikä "hyvästi" - maailma on pieni, joten varmasti vielä törmäillään. 

Tänään illalla on sitten viimein omat läksiäiseni. 

Huomenna pakkaan laukkuni ja perjantaina lähden kohti Suomea.

Kesäherkkuja Lissabonissa

Olen löytänyt muutaman todella herkullisen kesäherkkupaikan ihan kotikulmiltani! 

Frozz sijaitsee Praca Principe Realin kulmalla todella kivalla paikalla. Lempimakuni on mansikka - valkoinen suklaa. 

 

Toinen uusi tuttavuus on Nannarella, joka on italialainen jäätelötehdas. Italialainen kaverini tokaisi, että jäätelö on yhtä hyvää kuin Roomassa! Nannarella sijaitsee parlamenttia vastapäätä. Pieneen tilaan on aina pitkä jono.

Madeira

Madeiran reissusta kertominen on aloitettava saarelle laskeutumisella. Onneksi en tiennyt ennen reissua, että Funchalin lentokenttä kuuluu maailman kymmenen vaikeimman lentokentän joukkoon - siis laskeutumisen puolesta. Meillä taisi olla ihan hyvä sää, vaikka Madeiralla on aina todella tuulista. Koneen laskeutuminen vain parikymmentä metriä vedenpinnan yläpuolella kyllä aiheutti tässä konkarilentäjässäkin kylmiä väreitä.

Perille saavuttiin kun vaihdettiin Machicossa bussia. Bussit Madeiralla ovat hellyyttävän rämiseviä ja (veikkaisin) 60 -luvulta peräisin. Matkareitiksi kun kuvittelee kiemurtelevan vuoristotien, niin tuntuu äkkiä oma vuokra-auto kivemmalta vaihtoehdolta. Auto myös vuokrattiin ja saimmekin nähdä saaresta monia kivoja kolkkia ympäri kruisaillen.

Tässä näkymä hostellimme parvekkeelta. Madeira Surf Camp sijaitsee Porto da Cruzin pikkukylässä saaren pohjoispuolella. Kylä on pieni, mutta paikka on aika kiva tukikohta kaikelle aktiviteetille - surffaukselle, vaeltamiselle ja autolla ympäri saarta liikkumiselle.

Alla kuva Santa Cruzista, jossa näkee esimerkin Maderian rannoista. Hiekkarantoja täälle ei ole kamalasti, ihan muutama ihmisen raivaama hiekkaranta (hiekka tuotu Marokosta!) löytyy saarelta, esimerkiksi Machicon kylästä.

Alla näkymä Porto Monizin "suola-altaista". Merivesi huuhtoo allasaluetta, ja merisuola jää altaisiin. Vedessä on siis helppo lillua.

Matkalla Porto Monizista Fanaliin näimme lehmiä. 

Fanalin luonnonpuistosta aukesi huikeat näkymät yli pilvien. 

Funchalissa seikkailimme vanhassa kaupungissa, jossa lähes joka ovi oli maalattu tai koristeltu taideteokseksi.

Taidegallerian sisäänkäynti.

Kuuma tuli, joten viilensimme jalkojamme suihkulähteessä...

... ennen kesäkuun jokalauantaisia ilotulituksia! Tykkään todella paljon ilotulituksista ja Funchalin lauantaiset räiskinnät on yhistetty musiikkiin. Kolme joukkuetta kilpailee parhaan shown järjestäjän tittelistä, joten biisit ovat toinen toistaan hienommin säestetty ilotulittein.

Paikallisilla markkinoilla myydään Madeiran herkkuja - hunajakakkua ja Poncha -rommia. Sitä saa melkein missä tahansa maussa ja on aika humalluttavaa :-)

Näkymät iltahämärän ja pilvipeitteen laskeutuessa saaren ylle.

Sevilla

Terveisiä Madeiralta! 

Sen verran on taas haipakkaa reissaamista, että päivitykset laahaa perässä. Madeiran stooreja joudutte vielä odottamaan - first things first.

Tosiaan - Espanjan reissu jatkui.Sevillasta Marbellaan ja Malagaan. Itse palasin Malagasta yöbussilla takaisin Lissaboniin, jotta ehdin tälle seuraavalle reissulle. Bussimatka kesti 10 tuntia, joten se oli tietenkin mielenkiintoinen matka. Reitti vei Sevillan kautta pohjoiseen ja löysin itseni katselemasta haaveillen bussin ikkunasta Sevillan ihania eloisia katuja. Sinne siis todellakin vielä palaan - ja otan oman espanjafanini mukaan :)

Tässä vielä räpsimiäni kuvia Sevillasta. Kaikki tietenkin tylsästi putkeen kun kännykästä bloggailen :)

Kuvia myös Rondasta, jonka kautta ajoimme Marbellasta Malagaan.

Juhannus epsanjan auringon alla

Heippa!

Täältä matkan päältä postailen teille mun juhannuskuulumisia. Tänään lähdettiin ajelemaan Lissabonista etelään, määränpäänä Sevilla. Perillä ollaan ja kuuma on!! Lämpöä tultiinkin hakemaan mutta ei ehkä ihan tätä 39 astetta... Huhhellettä.

Huomiseen ollaan varauduttu aikaisella herätyksellä, jotta vältytään tukahduttavalta kuumuudelta. Pienen kävelykierroksen jälkeen kyllä vaikuttaa aivan mahtavalta kaupungilta!

Asutaan täällä Sevilla City&Life Quintana -nimisessä apartmentissa, joka on aivan mahtavalla sijainnilla ja niin kaunis!

Fiiliksiä kuukautta ennen Suomeen paluuta

Viimeisiä viikkoja tosiaan viedään! Loppuetappi alkoi häämöttämään lukuisten läksiäisten jälkeen ja erityisesti poikaystäväni palattua suomen kamaralle perjantaina. On sellainen fiilis, että osa minusta lähti kotiin hänen kanssaan; kokoajan mietin täällä tulevia "suomikuvioitani", lähtien työnhausta, kämppäkuvioista ja ensimmäisistä viikonloppusuunnitelmista kotona.

Niin, näistä olisikin sitten vähän uutisoitavaa...

Rakas vanha luotettava (nuoleskelun merkkejä havaittavissa) asuinkumppanimme HOAS on myös tänä vuonna saanut suuren kasan hakemuksia, joten arpaonni ei ainakaan heinäkuun asuntojaossa ole osunut kohdallemme. Tämä siis tarkoittaa, että käytämme "Hotel Maman" palveluita puolitoista kuukautta. Enpä tiedä onko kotiväki tästä innoissaan vai "innoissaan", vaikka voisi kuvitella kotona käyvän kuhinan olevan mukavaa vaihtelua vanhempieni kaksineloon. Ennenhän meitä asusti kolme tyttöä (!) kotona, joten luulisi talon tuntuneen hiljaiselta viimeisen vuoden aikana, jolloin viimeinenkin kotona asustanut siskoni lähti kokeilemaan siipiään ulkomaille. Joka tapauksessa itse odotan taas viiden vuoden jälkeen kotona asumiselta hyvää ruokaa, säästöä asumiskustannuksissa ja vanhempien kanssa vietettävää laatuaikaa - satunnaista autoetua unohtamatta. Tulevan kuukauden aikana olen toivottavasti viisaampi asumiskuvioiden suhteen, joita poikaystäväni suomen päässä päivystää.

Päätin asuntoasian jälkeen myös suuntautua työnhakuun syksyä varten. Rahat ovat kuluneet täällä vaihdossa jo miinuksen puolelle, joten uutta kahisevaa pitäisi piakkoin saada virtaamaan taas minun suuntaani. Lähetin kiinnostavaan ja sopivaan aikaan alkavaan paikkaan hakemuksen, joten katsotaan kuuluuko sieltä mitään. 

Ja sitten niistä ekojen päivien haaveista. Ehkä tässä yhteydessä joutuu käyttämään sanaa haave. Uskon, että suomesta poissa ollessani tietyistä jutuista on kehittynyt vähän ylipositiivinen kuva. Muutamia asioita, joita suomesta todella kaipaan ovat maut ja tuoksut. Ruisleipä, lohi, uudet perunat, äidin perunasalaatti. Sauna, metsä, kesäinen sade. Näitä odotan ahmivani suomeen saavuttuani (äiti, tässä vähän vinkkiä mitä kannattaa ahtaa jääkaappiin!)

Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että olen asennoitunut alusta alkaen olemaan täällä vain puoli vuotta, joten lähtemisestä ei tule niin vaikeaa. Saapi nähdä miten asian laita todella on kun lähtö koittaa... Asiaa tietenkin helpottaa se, että kotona odottavat poikaystävä ja perhe -sekä tietenkin nuo edellä mainitsemani maut ja tuoksut :-)

Lissabonin kesää

Vihdoin tänne on rantautununeet vähän kesäisemmät säät. Myös kesäfestivaalit ovat saapuneet kaupunkiin, joita juhlimaan saapui poikaystäväni ja muutama kaveri. Kyseessä on siis kolme pyhimystä, joita juhlitaan kesäkuussa; 13. päivä on pyhitetty Santo Antóniolle, 24. São Joãolle ja 29. São Pedrolle. 

Santo Antónion aikaan alkaa paras sardiinikausi, joten koko kaupunki tuoksuu hiiligrillille. Aiemmin juhlinnoista kotiin tullessa vaatteet ja hiukset haisivat tupakalle, mutta nyt haisen sardiinigrillille! 

Kalat ovat tietenkin Lissabonilaisten suurta herkkua, ja niitä saa täällä yleensä leivän päällä. Kävelimme lounasaikaan Alfaman kaupunginosassa (jossa juhlat ovat suurimmat) ja näin sardiineja uusien perunoiden kanssa! Siellä oli suomitypy heti ekana käsi ojossa. Perunat tosin jättivät vähän toivomisen varaa :-)

Kadut täällä Lissabonissa ovat muuttuneet aika värikkäiksi.

Suurimmat hulinat löytyvät Alfaman kaupunginosasta, jossa musa raikaa pitkälle yöhön. Juhlakansa joraa jo muutamaa päivää ennen pyhimyksiään, joten juhlimista riittää ja paikallisilla asukkailla varmaankin lievää unettomuutta. 

Yöllä piti tietenkin hakea sapuskaa. Paikallisen nakkikiskan möreä-ääninen setä istutti meidät pöytään kuin missäkin hienommassa ravintolassa. Sen jälkeen saimme paperiarkin käteen, johon piti kirjoittaa tilaukset. Pienessä hiprakassa siihen joku sitten piirteli sydämiä sekä pusuja ja tarjoilijasedällä oli hauskaa. Kotona oltiin tyypilliseen Lissabonin tapaan noin seitsemältä.

Viime viikolla säät eivät suosineet matkaajia vielä kauheasti. Päätimme käydä Euroopan mantereen läntisimmässä pisteessä ja meitä vastassa oli järkyttävä sumu. Itse olen ollut Cabo da Rochassa jo ennenkin (voitte verrata kuvia täältä), ja näkymät olivat HIEMAN erilaiset.

Spottaa kuvasta mun hullut matkakaverit kalliolta... 

Taas alkaa vaihto lähenemään loppuaan. Yksi etappi taas saavutettiin (näiden lukuisten läksiäisten lomassa) kun poikaystäväni lähti tänään takaisin Suomeen. 

Meillä on seuraavana peukkujen piteleminen HOASin suuntaan, jotta saataisiin asunto heinäkuun alusta alkaen. Vähän heikolta näyttää tällä hetkellä, kun toivottu muuttopäivä on jo kolmen viikon kuluttua. Noh, jos vielä pidettäisiin toivoa yllä...